Kaksin aina kaunihimpi.

Viime torstaina sää yllätti meidät kylmään tuuleen ja sateeseen tottuneet talvihorrostelijat: lunta tuprutti taivaan täydeltä. Isoja, paksuja lumihiutaleita tulvi taivaalta tasaiseen tahtiin. Jos takana ei olisi ollut seitsemän tunnin koulupäivä eikä minulla olisi ollut järkyttävää päänsärkyä tai nälkää, niin olisin ottanut kameran ja viettänyt muutaman tovin ihaillen Glasgown hetkellistä talven ihmemaata.

Joten sen sijaan, että saisitte nauttia minun ottamistani kuvista, laitankin muiden ottamia kuvia Glasgown spesiaalipäivistä:









Näinpä.

Olen myös unohtanut kertoa uusista kämppiksistäni. Tajusin muuten tässä ettei olla otettu vielä mitään yhteiskuvaa. Pitää muuttaa asia huomenna.

Näin! Eli, ranskalaisia on tosiaan nyt kolme kappaletta. Luc on puoliksi britti ja puhuu englantia silleen hyvin, sitä on aika hämmentävää kuunnella, kun tyyppi kuitenkin omistaa jonkinlaisen ranska-aksentin. Mukava, huumorintajuinen veikko. Nauraa paljon! Manon ja Chloé ovat molemmat vähän hiljaisempia, mutta puhuvat kuitenkin ja yrittävät tutustua sen mitä nyt uskaltavat vieraan kielen viidakossa. Symppisranskikset sain tänne, olen todella tyytyväinen ♥

Lisäksi kanssamme majailevat Ryan Kaliforniasta ja Ingrid Örebrusta läheltä Tukholmaa. Ryan on kaverillinen, osaa small-talkin salat ja - parasta kaikista - puhuu amerikkaa! Muutenkin olen törmännyt hirveästi Amerikan mantereelta rantautuneisiin seikkailijamieliin täällä, olen suorastaan hämmentynyt. Ja amerikanenglanti tarttuu älyttömän helposti. Tällä hetkellä englantiani kuvaillaan amerikkalaiseksi skotiksi - tietenkin maustettuna jatkuvasti vähenevällä, suomalaisella korostuksella. Olen tyytyväinen! Niin, Ingridillä on ehkä maailman suloisin riksvenska-korostus ja koska rakastan sitä aksenttia, eritän sata sydäntä joka kerta, kun Ingrid puhuu.

Olen toistaiseksi liian ujo puhumaan kämppiksille muulla kielellä kuin englannilla, vaikka ruotsia ja ranskaa on tullut opiskeltua - ja käytetty ehkä jossain määrin. Ujostelen liikaa ja on helppo paeta englannin soljuvuuteen. Mutta olen huomannut, että osaamisesta on hyötyä, kun tulee kielimuuri tai sana katoaa mielestä. On paljon helpompi kysyä ranskalaisilta "Il y a quelle heure?" kuin "What time is it?". En tiedä miksi, ehkä puhun epäselvästi.

Tänään oli myös tärkeä päivä: kävin Edinburghissa äänestämässä. Toinen kierros - here we come! Ensi viikonloppuna onkin sitten ystävien kesken vaalivalvojaiset. Suunnitelmissa mm. pullaa, runebergintorttuja, salmiakkivodkakakkua, karjalanpiirakoita ja muuta enemmän tai vähemmän suomalaista, mitä nyt mieleen tulee.

Eipä siinä sitten.



Käyttäkää äänenne hyvin!

Ps. Jos joku ei sattunut huomaamaan, sivupalkkiin on ilmestynyt sarjablogi, jonka hiljattain avasin. Käy vilkaisemassa, jos kiinnostaa!