Toisaalta, olisin itsekin varmaan jo suunnittelemassa joululahjoja, jos koulu ei puskisi päälle. On tapahtunut aivan hillittömästi kaikkea. Katsotaan, kuinka pitkälle jaksan selittää.
Yllätys
Sain torstaina yllätysvieraan. Tein siitä hienon statuspäivityksen Facebookiin - tosin vasta vähän päälle kolme tuntia itse yllätyksen jälkeen, kun olin toipunut pahimman hysteriakohtaukseni ylitse. Ja toivottanut vieraani tervetulleeksi.
Melkein hävettää myöntää, mutta tämä kyllä löi minut laudalta. Täysin ja kokonaan. Kalle majaili pienessä ja ahtaassa opiskelijan talossani huoneessani seuraavan viikon tiistaihin asti. Ja suuni taisi ratketa, kun venyttelin naamaani oikein urakalla niiden kuuden päivän aikana.
Voi että rakastan sitä jätkää. Sydämeni sulaa.
Voi että rakastan sitä jätkää. Sydämeni sulaa.
Tuossa vaiheessa naamani oli niin venynyt, että kun lopetin hymyilemisen, näytin hevoselta.
Iloisen yllätyksen lisäksi sain kivan tuliaisen. Kalle muuttaa marraskuun puolessavälissä kaksioon Riksuun.
Arvaatte varmaan, missä aion majailla joululomani ja tulevan kesän.
the Highlands
Perjantaina lähdettiin kaveriporukalla (+ Kalle) tutustumaan Ylämaihin. Suurin haaste tämän viikonloppureissun kanssa oli se, että minä toimin kuskina. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Vuokratulla autolla, jonka kuskin paikka oli oikealla puolella, puhumattakaan siitä että automerkki ja auto itsessään olivat täysin vieraita. Ajettiin ilman valoja varmaan kolme tuntia ennen kuin tajusin, että autossahan ei ole automaattista valokytkintä, vaan se täytyy itse laittaa päälle. Ja ajettiin yksi päivä ennen kuin tajusin, että Kian näytössä vilkkuvat vaihdesuositukset, joita noudattamalla pääsin melkein liiankin helpolla. Mutta rakastuin siihen kaaraan, jonka pienikokoisuus helpotti suuresti Loch Nessin kiemurateitä pitkin puikkelehtimista - ja luultavasti myös pelasti meidät potentiaalisilta kolhu- tai kolaritilanteilta.
Vaikka puhunkin näin pessimistisesti, niin oikeastaan olen todella ylpeä itsestäni. Osasin ajaa, selviydyin hyvin ja käytin maalaisjärkeä, jos neuvot loppuivat. Tai sitten ajoin yksinkertaisesti niin hitaasti, ettei mitään pahaa voinut tapahtua ilman että olisin sen ajoissa huomannut. Heitin myös navigoinnin apukuskille, joten saatoin antaa kaiken huomioni pelkästään liikenteeseen ja leikkiä aivotonta taksikuskia.
Matka alkoi Glasgown lentokentältä, josta haimme auton. Ajoimme Aberdeeniin kaverin luokse, olimme yön siellä ja aamulla matka jatkui kohti Invernessiä. Seuraamme liittyi Lumi, joka oli tullut bussilla Lontoosta. Jumitettiin pari tuntia Invernessissä ja edettiin lopulta ihastelemaan Loch Nessiä. Ei käy kieltäminen, oli hieno järvi. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi se on herättänyt taruja -- tai siis Nessiehän on olemassa. Matkamme aikana jokainen meistä bongasi Nessien ainakin kolme kertaa.
Kävimme myös ihastelemassa Loch Nessin lähellä olevaa vesiputousta ja kastuimme läpimäriksi. Illaksi palasimme Invernessiin, etsiydyimme hostelliin ja nukuimme ruhtinaallisen pitkään.
Sunnuntaille jäi siis itärannikon seuraaminen. Ajettiin Cullenin rannikkokylään ja vaikka kyseessä olikin vaan Twilight-vitsi, niin Cullen olikin kaikkien yllätykseksi aivan älyttömän kaunis paikka. Suosittelen! Jatkettiin rannikkoa pitkin aikamme ja käväistiin vielä katsastamassa Kallen mieliksi yksi linna, ennen kuin ajettiin takaisin Aberdeeniin, jätettiin pari ystäväämme sinne ja palattiin Glasgowiin.
Kuulosti mutkattomalta näin sanottuna, mutta uskokaa pois, kyllä meilläkin oli vaikeat hetkemme. Mieluummin muistelen kuitenkin niitä hyviä puolia, koska oli kannattava reissu, auto ei ollut viidelle hengelle niin kallis ja ne maisemat!
Joista (muiden aiheiden ohessa) hehkutankin lisää näyttämällä vähän kuvia (joskaan eivät kaikki ole itse ottamiani).
Tämä on makeaa popcornia, erittäin suosittua Skotlannissa. Hassunnäköistä ja -makuista, kannattaa maistella! Jos ei ole tarpeeksi erikoista, niin sitten täytyy kokeilla toffeepopcornia. Siihen en ole vielä itse uskaltautunut.
Kuski eli minä. Sain paljon kehuja!
Loch Ness.
Tämäkin on Loch Ness.
Minä ja Loch Ness. Tiesin, että halusitte nähdä tämän.
Loch Nessin reunaa pitkin kulkeva, mukava kiemuratie, jossa ihmiset ajavat vähintään satasen nopeudella.
Eeppinen kiviaita ja lampaita matkalla vesiputouksen luokse.
Itse vesiputous. Nimi taisi olla Divach Falls.
Vesiputouksen luota löydettiin rasia, johon ihmiset olivat pistäneet tavaran ja ottaneet toisen tilalle. Kaikki vaihdot oltiin kirjattu pieneen lehtiöön. Jätin sinne pienen ruusukoristeeni ja otin tilalle huovutetun lumihiutaleen.
Pysähdyttiin matkalla Culleniin, kun lehtiruska alkoi käydä sietämättömän kauniiksi. Myös Kia pilkottaa lehtipuiden välistä. Ah, mikä auto.
Lisää ihanaa ruskaa.
Lumi otti meistä taidekuvan.
Ja vielä vähän ruskaa.
NONIIN nyt lopetan ruskakuvat.
Saavuimme Culleniin.
Cullenissa oli meri.
Ihana meri.
Joka kasteli kaikki muut paitsi minut.
Cullenissa paistoi aurinko, joten vampyyrit eivät olleet ulkona. Otimme siis kuvia itsestämme.
Cullenissa oli myös kalliokiviä.
Ja vaahtokarkkikaakaota.
Linna, jonne Kalle halusi sisälle.
Morrissons-nimisen kauppaketjun hyviä, halpoja ja lihottavia suklaamuffinsseja.
Loppuarvio: Inverness oli todella kaunis kaupunki, ehdottomasti käymisen arvoinen. Mutta sitäkin ihanampi on itse East Coast, autolla pääsee ajamaan ihan rantaa myöten ja alueella on myös Castle Trial linnoista kiinnostuneelle. Mukavalla etäisyydellä löytää vaikka ja mitä, maileja reissulta kerääntyi vähän päälle 500 ja luultavasti suurin osa bensasta tuhlaantui siihen, että säädettiin olinpaikkamme kanssa. Inverness on sopivan lähellä, joten siellä voi viettää yön (Youth Hostel maksoi £12/d) ja kerätä ruoka- eli herkkuvarastoja (kuten me teimme). Autonkin sai helposti parkkiin, eikä maksanut kuin pari puntaa.
Näinpä. Highlands - check.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti