Siivousinto! Imuroin huoneen, pyyhin pölyt ja kolusin vessan putipuhtaaksi. Keräsin kollaaseja varten tuhotut lehdet, roskat, tyhjät tölkit ja pullot ja laitoin ne ovensuuhun odottamaan. Tänään illalla on viimeinen ratsastusklubin järkkäämä tunti, heitän jätevyöryn roskikseen sitten, kun etenen ulos.
Viimeistelin tänään musiikkifestareille suunnitellun vessapaperiboksin. Ihmeellistä, kuinka sitä tuntee itsensä hyödylliseksi, kun pääsee suunnittelemaan vessapaperirullaboksia. Olen rehellisesti sanottuna vielä oikeasti aika tyytyväinen tulokseen, mikä on ehkä kaikista kummallisinta. Niin ne pienet asiat tekee ihmisen onnelliseksi. Pääsin piirtämään Lambille kuulokkeet. Jee!
Sunnuntain Ramen Night sujui oikein hyvin. Rehellisesti sanottuna olin tosi epäileväinen et miten hyvin oikein onnistutaan tekemään kanaramenia itse, mutta se olikin a) erittäin halpaa ja b) aikaavievää, mutta yllättävän mutkatonta!
Sehän jopa näyttää ramenilta! Oikeasti olisi pitänyt jättää noi vihannekset pois, koska ne oli vaan liemen maustamista varten, mut tuntui jotenkin tylsältä heittää niin paljon ruokaa menemään, joten hyödynnettiin ne lisukkeina. Ei se makua haitannu, paransi vaan!
Tässä todiste siitä, että me myös söimme itse tekemäämme ramenia. Vasemmalla unkarilainen Ákos ja oikealla slovakialainen Natalia. Varmaan kuristaisivat minut hengiltä, jos tietäisivät että levittelen ruokakuvia heistä ja selitän heistä kaikkea mahdollista suomeksi niin etteivät he voi ymmärtää - hih!
Näiden kahden kanssa on tullut jo useaan otteeseen aiemmin puheeksi et skotlantilaiset ei tosiaankaan ymmärrä sarkasmia. Olen yrittänyt viljellä mustaa huumoria muutamassa tilanteessa - ja sain sen verran pelästyneitä tai kummaksuvia katseita, että heitin pyyhkeen kehään ja antauduin valtavirran hymyihin ja korupuheisiin. Ákos ei ymmärrä sarkasmia, joten yritämme Natalian kanssa opettaa pientä ja viatonta (ja meistä kolmesta vanhinta btw) untuvikkoa sarkasmin keveällä ja kivettömällä polulla.
Keskustelu kiersi jouluruoat ja oman kotimaan perinteiset jouluruoat, siitä siirryttiin käsittelemään yleisiä kansallisia perinneruokia, mistä edettiin suunnittelemaan, että mitä muuta ruokaa voitais tehdä. Tästä päädyttiin yhdistämään nämä kaksi suurta puheenaihetta: ruoan tekeminen ja sarkasmin harjoittaminen ja/tai harjoitteleminen. Siispä perustimme kerhon: Cooking Sarcasm etc.
Kun päästään toisen vuoden puolelle ja kevätlukukausi alkaa, niin keräännytään kerran viikossa yhteen paikkaan (luultavasti meidän kämppään, koska siellä on Siisti ja Suuri keittiö) tekemään ruokaa. Ramen - checked ja lista kasvaa ehdotuksista. Tällä hetkellä luvassa on suomalaista, unkarilaista, slovakialaista, havaijilaista, italialaista, espanjalaista, amerikkalaista, kiinalaista (my specialty), meksikolaista, jäätelöä (koska se on hyvää nomnom), leipomista ja sushia (tai jotain muuta japanilaista). Kerroin karjalanpiirakoista ja kaksikko innostui niistä. Haluavat, että tehdään niitä sitten tammikuussa. Huh huh, pitää siis tuoda pari pakettia Suomesta, koska Tesco the Shopping Paradise ei tarjoa ruisjauhoja.
En ole vielä päättänyt, että mitä suomalaista tehtäisiin. Jos löytyy ehdotuksia sen (tai ylipäätään ruoanlaittoaihepiirien) osalta, niin kuulen mielelläni!
Meillä Suomessa ei oo paljon perinneruokia jotka edustaisivat Suomea, mutta voittehan aina tehdä hernesoppaa! : DD
VastaaPoistaMut niin, noi erikansallisuuksien ruuanyhessätekojutut kuulostaa ihanilta, omnom!