Näin meitä rohkaisi Design Processin opettajamme Dave. En osaa vielä päättää, onko kyseessä karu fakta vai onko Dave vuosiensa varrella katkeroitunut siitä, ettei kukaan ole pitänyt hänen töistään. Saanen kuitenkin olla noviisin taidoillani hieman eri mieltä: Designer ja artisti kulkevat käsi kädessä. On totta, että designer tekee töitä asiakkaalle, jota luultavasti ei sen suuremmin kiinnosta, miltä lopputulos näyttää - kunhan se toimii ja on kannattava. Mutta eikö designeriksi ryhdytä juuri sen takia, että saataisiin tuoda esille omia artistisia näkemyksiä? Vaikka designer on riippuvainen työnantajansa mielipiteeestä (toisin kuin artisti), niin ei designia voi suorittaa ilman luovuutta - ja jotta tämä luovuus saataisiin valjastettua oikein, siihen tarvitaan artistisia taitoja.
Olenko väärässä?
Olen liian utopistinen uskoakseni, että it's all about learning ja neljän vuoden päästä voin vain leikkiä robottidesigneria. Itse ryhdyin opiskelemaan tätä, koska haluan toteuttaa artistisia näkemyksiäni niin, että niistä on jotain konkreettista hyötyä jollekulle - ja koska on helpompi yrittää myydä itseään yhtiölle kuin öljyvärimaalauksiaan taidemuseolle. Toisaalta en kyllä tykkää maalaamisesta yhtään (koska en osaa maalata enkä jaksa opetella), joten en todellakaan tulisi menestymään taidemaalarina. Elleivät ne olisi abstrakteja teoksia.
En oikeastaan ole vihainen Davelle, koska hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja lähetti meille linkin artikkeliin, jossa designer-käsite selkeästi tarkoittaa jotain muutakin, kuin liukuhihnalla jalostettua henkilöä, joka tanssii johtajansa pillin mukaan joko sivalluksella artistisuutta tai (mieluummin) ilman. Haluan ymmärtää hänen pohjimmaisen pointtinsa, mutten halua hyväksyä hänen tapaansa sanoa sitä. Minä olen artisti, hitto vie!
Itse päivähän on ollut onnistuneiden epäonnistumisten päivä. Jokainen teistä on varmasti kokenut sen: tavallaan päiväsi on oikein onnistunut ja olet saavuttanut asioita, joita sinun piti saavuttaa, mutta silti tuntuu, ettei mikään suju. Totesin aamulla, että olen kenties taas tulossa kipeäksi. Heräsin epätavallisen aikaisin (täysin oma-aloitteisesti) rauhattomien yöunien jälkeen, kurkkuni oli kipeä, ääneni oli käheä, minua yskitti. Ilmeisesti huomasin kehoni sairastumista lähentelevän olotilan jo unessa, sillä näin unta, jossa yritin epätoivoisesti ottaa Buranaa, mutta aina joku tai jokin tuli estämään yritykseni. Beware of the terror.
Kipeydestäni huolimatta en halunnut kuluttaa vapaapäivääni siihen, että istun koneella ja surkuttelen alkavaa tautiani. Minulla oli suunnitelmiakin tälle päivälle! Siispä pakkasin päälle kymmenen vaatekerrosta ja laitoin muistiin kolme pysäkkiä: pankki, kauppa ja posti. Sain 2/3 hoidettua. Pankissa oli ruuhkaa, joten sanoivat että palataan asiaan tunnin päästä. Kaupassa tajusin, etten jaksa nähdä yhtään vaivaa ihmisten skottiaksentin ymmärtämiseen, joten päätin lykätä pankin toiselle päivälle ihan suosiolla. Sain ystävälliseltä kassaneidiltä ohjeet postitoimistolle, mutten ymmärtänyt sanaakaan (enkä sen suuremmin jaksanutkaan ymmärtää), joten lähdin takaisin asunnolle - ja sattumalta kävelin keskusaseman kioskin viereltä. Sain boostattua itseni kysymään postimerkkien perään ja näin saatiin ryppyinen opiskelutodistus matkalleen kohti Kelan toimistoa.
Kämpille palatessa olin yltä päältä hiessä. Syynä ei ollut painavat ruokakassit, vaan yksinkertaisesti Skotlannin ääriolosuhteet:
On satanut ja tuullut kaksi päivää putkeen, kuinka voitte olettaa minun uskovan, jos ulkona pilkahtaa auringonvaloa! En ollut uskoa silmiäni, kun lopulta pääsin keskustaan ja todellakin ymmärsin, että aurinko paistoi ja oli lämmintä.
No, lohdutin itseäni ostamalla paljon kasviksia ja hedelmiä (pieni ääni pääni sisällä nipottaa, että terveystilani heikkeneminen johtuu yksinkertaisesti huonosta ruokavaliosta - ja likaisesta huoneesta). Onnistuin tekemään lounaasta hyvännäköistä - ehkä olisi kannattanut syömisen sijasta jäädä katselemaan sitä. Maku ei ollut mitenkään henkeäsalpaava.
Yhden listani asioista olen kuitenkin suorittanut ilman minkäänlaisia takapakkeja: huoneeni on nyt siisti ja miellyttävä. Ehkä paranen sen voimalla huomiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti