Kauniit videot on kauniita. Tykkään siitä, miten tuo maailma on piirretty, kaunis tyyli. Ja tällä hetkellä tarinan teemakin tuntuu iskevän melkein kutkuttavan lähelle omaa elämääni.
Terveisin neiti Minä-Olen-Vähän-Kuin-Graafikko.
Flunssa paheni kivasti loppuviikosta, joten sulkeuduin viikonlopuksi neljän seinän sisälle hyvällä omallatunnolla. Tein hyvän vaikutuksen kämppiksiin kävelemällä käytäviä pitkin zombina ja juttelematta mielelläni oikeastaan kenellekään. Tsh. Maanantaina päätin kuitenkin nousta kuolleista ja korjasin tilanteen! En olekaan tavallinen puskasuomalainen, jee!
Käytin viikonlopun mielestäni erittäin hyödyllisesti hyväksi. Aloitin vihdoin käyttää piirtopöytää. Olen käyttänyt sitä tasan kaksi - ei kun kolme kertaa. Ensimmäisen kerran, kun sain sen (pari vuotta sitten?). Epäonnistuin enkä osannut, joten turhauduin ja jätin koko homman omaan arvoonsa. Toisen kerran, kun vahvistin käsin piirtämäni kuvan rajoja. Ja kolmannen kerran, kun tein kuvataidediplomin. Uskotte varmaan, että jälki oli piirtopöytäkokemukseni mukaista. Mutta diplomin muuhun taiteellisuuteen nähden se oli oikeastaan älyttömän hyvin tehty.
Oli siis todellinen (positiivinen, erittäin positiviinen ja tervetullut) yllätys, kun tartuin lopultakin kynään, mentaalisesti valmistautuneena siihen, ettei mikään tule luultavasti toimimaan minun tahtoni mukaan ja jälki tulee olemaan järkyttävän alkukantaista ja rumaa, kun Fairy Godmother olikin langettanut flunssaisen aurani päälle loitsun ja kynäily lähti melkein kivuttomasti liikkeelle.
Oli kovat bileet sinä iltana.
Tai oikeastaan ei. Neljän tunnin jälkeen, kun viimeisestä seivauksesta oli kulunut tunti ja päätin varmistaa uuden lapseni olemassaolon, kone pisti jarrut pohjaan. Sitä seurasi lagaus ja lopulta kohtelias ilmoitus, kun Windows etsi ratkaisua ongelmaan. Ratkaisu oli hyvin helppo: Close the program.
Ensimmäinen yritys päättyi siis katkeriin kyyneliin, sillä alku on aina hankalin ja olin saavuttanut tunnissa varmaan enemmän kuin edellisessä kolmessa tunnissa yhteensä, puhumattakaan siitä, että saatoin käsin koskettaa flown tunnetta. Märehdin häviötäni yhden yön ylitse ja tartuin sitten taas puikkoihin. Kone kävi läpi sellaisen käsittelyn, että jos kuulen valituksia lähitulevaisuudessa, olen valehtelematta epäuskoinen.
Aikaa harjoitteluun ainakin näyttäisi olevan. Tämän viikon perjantai ja ensi viikon maanantai ovat lomapäiviä, mikä tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että saan viikon loman. Oho.
Mutta! Jotta muistaisin koulun olevan osa elämääni, olen saanut neljän konseptin suunnitteluprojektin, A3-kollaasitehtävän ja kehotuksen etsiä itseäni kuvaavia symboleja - sekä kerätä kuvia, jotka reflektoivat persoonallisuuttani. Mutta koska ei noihin kuitenkaan mene kaikkia viikon tunteja - ja koska minulla selkeästikin on enemmän vapaa-aikaa kuin lukio-aikana, olen aloittanut pari omaa projektia, joiden parissa saan helposti tuhlaantumaan ylimääräisen aikani. Yksi näistä on 100 Picture Challenge. 100 aihetta, joista piirtää kuva. Jos tämä hoituu alta liian nopeasti (mitä uskallan epäillä), on jonossa valmiina 100 Photograph Challenge. Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa ensimmäinen iso kirjoittamisprojekti. Tai oikeastaan olen jo aloittanut sen, mutta pitäisi varmaan tehdäkin jotain sen eteen. Puhumattakaan mahdollisiin pääsykokeisiin valmistautumisesta. Tässä on vain se ongelma, että a) pitäisi päättää, aionko hakea ja minne ja b) yliopistot eivät ilmeisesti ole vielä julkaisseet tulevan vuoden pääsykoekirjoja. No, ainakin TaiKiin preppaaminen onnistuu.
Tosiaan. Maanantaina käväisin sitten moikkaamassa Wiltsua ja tsekkaamassa hänen überhienon korttelinsa (olen kuullut - ja kuunnellut - sitä hehkutusta niin kauan, että ehkä tämän oli jo aikakin tapahtua). Nytpä siis paljastan teillekin Glasgown todellisen kauneuden!
Näettekö taiteelliset visioni?
Ei siinä, olen kyllä samaa mieltä, että alueella oli kauniita paikkoja. En pidä kilpailusta, mutta olen kilpailuhenkinen, joten luen kehut aina minuun kohdistuvana kettuiluna. Paikka oli oikeasti kaunis, pisteet siitä. Sain kivoja kuvia ja yllättäen pimeän aikaankin otetuista kuvista saa jopa selvää, vaikka kameran ruudussa näytti siltä, että turha toivo tämän palikan kanssa.
Illan päätteeksi vierailin Tescossa ostamassa jääkaapin täyteen syötävää. Sen siitä saa, kun lukittautuu sisälle viikonlopuksi. Heh.
Ja vielä jotain opittua: Skotlannissa on pahaa leipää. Jos joku tietää jonkun hyvän, halvan ja mielellään ihan kohtuullisen terveellisenkin merkin, niin vinkkejä otetaan vastaan, kiitos. Kaksi kertaa olen randomilla valinnut pussin ja molemmilla kerroilla olen pettynyt karvaasti. Kohta alan ostamaan vaan crumpetteja ja levitän päälle nutellaa ja paisun silmissä. Hih hih~
Tässä teille jonkun ottama taiteellinen näkemys crumpeteista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti