
That's what I thought when I opened Facebook.
GCU on tehnyt joukkovalloituksen Facebookiini, mayday! Kyselin eräältä suomalaiselta opiskelijalta linjasta tässä alkukesällä - jos ymmärsin oikein, hän on nyt 2. tai 3. vuoden opiskelija Graphic Designissa - ja sain selville, että linjan ohjaaja (THE leader) on erittäin aktiivinen ja mukava nainen. Ja tänään tulin huomanneeksi sen, kun avasin tuon sosiaalisen verkkovirran massasivuston ja huomasin, että Elizabeth on ryhtynyt toimeen. Minut on liitetty kahteen ryhmään ja lisäksi Lizzy ilmoitti, että myös Unkarista on tulossa opiskelija, voisimme vaikkapa tutustua toisiimme. Voiko suloisempaa olla?
Olen liikuttunut tästä vieraanvaraisuudesta. Ja tulen luultavasti myös käyttämään sitä häikäilemättä hyväkseni, kun kiertelen yliopiston käytäviä enkä ymmärrä mistään mitään. Oi Lizzy, pelastathan minut jokaiselta vastaantulevalta ongelmalta!
Huh. Sain myös selville, että joululoma on melkein kolmen viikon pituinen. Ja hyvällä tuurilla minun ei tarvitse huolehtia pääsykokeiden ajankohdista, sillä koulu saattaa loppua jo toukokuun alkupuolella. Paljon uusia käsitteitä, Trimester ja lomajärjestelmä ja koulusanasto, huh. Huh. Huh.
Mutta nyt on kieltämättä turvallisempi olo. Ensinnäkin, hyvällä tuurilla saatan jo tuntea muutaman linjalaisen ennen kuin koulu on edes alkanut - ja nyt opiskelujen alkaminen tuntuu paljon konkreettisemmalta. En ole menossa vain jonnekin kauas opiskelemaan, vaan sielläkin on oikeasti ihmisiä ja opettajia ja oma koulumaailmansa. Jännää! Kirjoitan kokeissa esseitä englanniksi ja juttelen opettajien ja opiskelijatovereiden kanssa englanniksi! Ja luultavasti opin lontoota (tai tässä tapauksessa skottia) siinä samalla enemmän kuin koskaan.
Hum. Pitäisi kenties ehkä joskus muuttaa tätä ulkoasuakin tällä sivustolla. Suorastaan törkeää, että väitän itseäni tulevaksi graafisen suunnittelun opiskelijaksi, enkä jaksa edes ulkoasua väkertää. Surkuhupaisaa touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti