Finanssipolitiikkaa ystävyyden merkeissä.

Kaksin aina kaunihimpi. Sovittiin Lontooseen menevän ystäväni Niviksen kanssa, että vaihdamme kuulumisia ja vaihdamme ajatuksia britannialaisesta opiskelusta blogien välityksellä. Tukipiiri netissä, kelpaa kyllä. Niviksen matkantekoa pääsette ihmettelemään blogissa nimeltä Kartalla.

Viikon päästä. Nyt olen reissannut sukulaisten luona tervehtimässä tätejä ja setiä ja isovanhempia ja serkkuja ja kaiman koiranulkoiluttajia. Huh, hirveä hulina oli päällä ja kun lisätään yhtälöön vielä se, että esittelin poikaystäväni monelle ensimmäistä kertaa, voitte kuvitella että vilinää ja vilskettä oli riittämiin. Viime viikonloppuna kävin Jyväskylässä näkemässä paria ystävää (joista toinen muutti juuri paikkakunnalle opiskelun merkeissä ja toinen on asunut pidempään - häntä tulee nähtyä sen verran harvoin, että reissun tekeminen tuntui varsin hyvältä ajatukselta).

Pidin elokuun alussa yhdistetyt syntymäpäivät ja läksiäiset, mutta pidetään vielä lukioporukan kanssa toiset tässä perjantaina, kun meitä kuitenkin lähtee kolme tyyppiä Britteihin seikkailemaan. Kuulin myös, että eräs toinenkin lukiokaveri saattaa tulla Glasgowiin opiskelemaan. Just for the lolz. Wtf oikeasti, tää on ihan mahdotonta.

Olen tutustunut unkarilaiseen tyttöön, joka tulee myös opiskelemaan graafista. Vaikuttaa oikein mukavalta, mitä nyt tässä ollaan juteltu niitä näitä ja panikoitu, että miten saadaan koko meidän elämä mahtumaan 25 kiloon. Olen jo henkisesti valmistautunut maksamaan ekstraa siitä ilosta, että saan ottaa mukaan muutaman ylimääräisen vaatekappaleen ja kenkäparin. Pakkaamista ajattelin aloitella viikonloppuna, en halua stressata asiasta enempää. En tykkää siitä ideasta, että pakkaan liian aikaisin ja sitten saan kaivella tavaroitani laukun syövereistä. Viikonloppuna ehtii kyllä, aikaa on.

Täytyy myöntää, että ajatus pois perheen luota muuttamisesta miellyttää tällä hetkellä hyvin paljon. Siskoni ovat varsinaisia kleptomaaneja (lienekö perineet sen taidon minulta) ja kun kaiken juoksemisen ohella käväisen kotona, niin voin ilahtuneesti todeta, että tavara on vaihtanut omistajaa. Tätä piirrettä kotielämässä minulla ei tule ikävä. Ei todellakaan.

Kelalta tuli viestiä. Saan ainakin vuokrani maksettua, mutta elättäväksi rahaa ei jää juuri nimeksikään. Ja sain kuulla, että jos haen töitä, siirryn automaattisesti Skotlannin sosiaaliturvapiiriin. Äh. Didn't see that one coming and now I'm pretty fucked up. Lainantakaus kuitenkin onnistui, joten ajattelin, että rilluuttelen säästeliäästi ensimmäisen puolivuotta kesätyön säästöilläni ja sitten joulukuussa voisi vähän katsastella, että miten paljon sitä rahaa on kulunut ja selviänkö sillä vielä loppuvuodenkin. Jos en, niin sitten pitää käydä joululoman aikana pankissa. Opiskelijan finanssipolitiikka on kyllä mielenkiintoista.

Ei mutta. Luottavaisin mielin olen vielä. Eniten jännitän varmaankin itse englantia, koska en luota englannin kielen taitoihini läheskään niin paljon kuin pitäisi, jotta pystyisin kommunikoimaan ihmisten kanssa ilman sen suurempia komplekseja. Ehkä juuri siksi parasta miulle on se, että menen sinne, missä ne osaavat ihmiset ovat ja opettelen sen kielen vaikka rautakangella vääntäen. Kulttuurishokki tulee toivottavasti olemaan niin suuri, etten edes ehdi pelästyä verbaalisen ilmaisukykyni kangistumista. Sounds like a plan!