Opinnot alkavat 12. syyskuuta, mutta näillä näkymin nousen koneeseen viikkoa aikaisemmin (Glasgow Caledonian Universityn pyynnöstä). Linjana on Graphic Design for Digital Media ja opiskelu ilmeisesti leppoisaa puuhaa, kun luentojakin on vain sen muutaman kerran viikossa. Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, että ehdin puuhastella kaikkea enemmän tai vähemmän hyödyllistä vapaa-aikanani. Olenkin jo listannut itselleni muutaman tavoitteen:
1. Piirtäminen. Peruskoulussa piirtäminen tuntui olevan jokapäiväinen harrastus. Tuhosin monia arkkeja päivässä kaikenlaisiin suttuihin, luonnoksiin, tussailuihin, väritettyihin kuviin, kaikkeen. Hupiin ja taiteiluun. Nyt, kolmen lukiovuoden jälkeen, kriittinen ajatteluni sekä tapani tarkastella maailmaa ovat kehittyneet - jokainen voi olla omaa mieltä siitä, että onko se hyvä asia - toisin kuin kynän tekniikka. Olen rähmäkäpälä, räpyläsormi, peukalo keskellä kämmentä. Paljon otettavana kiinni tällä saralla siis. En suostu vetämään alemmuuskomplekseja tästä asiasta (vielä, krhm).
2. Kirjoittaminen. Taito, jota en halua menettää. Ainahan kirjoitusta saa pidettyä näin yleisesti yllä, kun vähän keskittyy siihen, mitä oikein kirjoittaa. Mutta se ei riitä. Haluan suunnitella suurempaa kokonaisuutta ja kehittää sitä. En nyt kuitenkaan ala selittää tästä projektista tämän enempää, yritän edes tämän kerran pitäytyä aiheessa. Muilla kerroilla saankin sitten hypellä missä huvittaa. .. Niin! Haluan pitää kirjoittamista yllä ihan senkin takia, etten kadota suomea kaiken englannin ryöpyn alle. En ole mikään kielitaitaja, joten pelkään juurikin niin tapahtuvan. Olen hyvä omaksumaan yhden kielen pääni sisälle - ja sitten kaikki muukin alkaa saada vaikutteita siitä. Tämän huomasin viime syksynä yo-kirjoitusten aikaan, kun englannin isot kokeet lähestyivät ja luovan kirjoittamisen opettaja tuli nykäisemään hihasta ja totesi, että olen sössinyt tekstieni kieliopin ihan totaalisesti. Paniikkia ja häpeää riitti muutamaksi viikoksi. Onneksi en ota asioita raskaasti.
3. (in a case of need) Osa-aikatyö. Koska asuminen Glasgowssa on hemmetin kallista. Kampus pienine huoneineen ja tiloineen maksaa maltaita, syöminen maksaa maltaita, opiskelu maksaISI maltaita, jos ystävällinen SAAS (Student Awards Agency for Scotland) ei avustaisi lukukausimaksuissa. Sydän heille: ♥ Skotlannin Laupias Samarialainen avustaa siis EU:sta tulevia opiskelijoita, joten jos Skotlanti kiinnostaa, go for it! Mitään et saa, jos et pyydä, hakemuksella pääset pitkälle.
4. Pääsykokeet. Olen saanut käsityksen, ettei opintopaikkani ole mikään Oxford, vaan tutkintoa (Bachelor's Degree) voisi hyvin verrata AMK-tasoon täällä Suomessa. Siksipä oikeastaan suhtaudun koko touhuun kuin vaihtovuoteen ja ajattelin, että voisin ensi keväänä kokeilla hakemista Helsingin yliopistoon ja Taideteolliseen Korkeakouluun. Ensimmäiseen
Itse päädyin hakemaan Skotlantiin Kallion lukion opon kautta. Muutama Helsingin lukio järjesti yhteiskursseja, jotka pureutuivat oppiaineissa vielä "korkeammalle ja syvemmälle": KOSY. Suurin osa aiheista ei kiinnostanut, mutta joukosta ponnahti esiin kurssi nimeltä "Go west, get smart!". Lukiomme opo, Riku, kertoi yhteistyössä toisen lukion opon kanssa ulkomailla opiskelusta ja tutustuimme UCAS-ohjelmaan, jolla haetaan Britteihin. Päätinpä sitten, että voisin kokeilla. Käytiin opon kanssa vaihtoehtoja ja tasapainoilin kohtuullisen pitkään psykologian ja graafisen suunnittelun välillä. Kun hakee ucas-ohjelmalla, opintotietojen yms. lisäksi täytyy kirjoittaa "Personal statement". Netistä löytyy paljon apua sen kirjoittamiseen, mutta lyhyesti sanottuna se on eräänlainen CV potenssiin kymmenen. Se on lähes ainoa vakuus tiedoistasi, taidoistasi ja ehdottoman säkenöivästä persoonallisuudestasi. Hyvä PS on arvoltaan kultaa, etenkin jos arvosanat eivät vastaa yliopiston vaatimuksia. Taidokkaasti kirjoitetulla statementillä voi päästä vaikka kuinka pitkälle.
No, käytin kirjoittamiseen sen pari viikkoa, joten en taida olla mikään esimerkkihenkilö paasaamaan statementin tärkeydestä. Jotkut käyttävät siihen hommaan kuukausia. Itse keräsin tärkeimmät ajatukset ylös ja pistin listaa asioista, joita haluan itsestäni sanoa. Sitten vain kokoamaan.
Ja niin kokoutui myös hakemukseni, pala palalta. Hyvinkin pian tuli viestiä vaatimuksista. Iso-Britanniaan hakiessa yliopisto siis lähettää sinulle tasovaatimuksensa eli mitkä arvosanat sinun täytyy kirjoittaa, jotta pääset sisään. Minun tapauksessani pyydettiin myös keskiarvoista tasoa. GCU (Glasgow Caledonian University) ei vaatinut mahdottomia, vähintään C:n papereita ja englannista vähintään M:ää. Englannista tuli juurikin se, mitä pyydettiin ja kirjoituksissa M jäi pienimmäksi arvosanaksi, joten pääsy ei ollut vaikeaa tämän osalta. Jotain IELTS-testiä minulta myös pyydettiin vakuudeksi kielitaidoistani (heh), mutta lähetin pitkän viestin selittäen, että IELTS ja englannin yo-kirjoitukset ovat hyvinkin samantyyppiset, joten josko yo-kirjoitukset voisivat toimia kielitaitoni vakuutena. Sehän passasi, niin minulle kuin heillekin. Niin, lähetin kyllä portfolionkin, mutta sen kokoaminen oli oikeastaan vain hauskaa.
Eihän GCU tietenkään ollut ainoa paikka, jonne hain. Yhden paikan sössin, kun sain viestiä, ettei linjaa aiota järjestää, joten täytyisi valita uusi. Sain postitse lomakkeen, joka tuli täyttää ja lähettää. No, enpä ajatellut asiaa ennen deadlinea, joten en koskaan valinnut uutta opintopaikkaa. Yksi yliopisto sanoi suoraan, ettei minulla ole mahdollisuuksia. Tosin vasta jälkeenpäin huomasin, että he olisivat halunneet jotain miniportfoliota, josta en koskaan kuullut mitään. Yksi yliopisto vaati minulta E:tä englannista ja kun tulokset tulivat, ajattelin, että peli oli pelattu tämänkin paikan osalta. Tietysti olisin voinut lähettää jotain vinkuviestiä, mutta laiskuus iski. Glasgow kelpasi oikein hyvin. Niin, vielä yksi jäljellä. Neljäs yliopisto ei ollut myöskään lähettänyt minulle portfolion infopakettia - lähettivät kylläkin muistutuksen sen palautuksesta. Valitin asiasta, joten sain lisäaikaa ja kokosin hätäisen portfolion, jonka sitten lähetin heille. Ei kelvannut. Suhtaudun kyllä asiaan ihan positiivisesti, sillä tiedoissa uhkailtiin videohaastattelulla. Hyrr.
Joten. Lähtöni Glasgowhun tuntuu oikeastaan pitkään harkitulta, spontaanilta teolta, tavallaan välivuodelta. Olen huojentunut siinä mielessä, että vaikka aionkin hakea Suomeen opiskelemaan ensi keväänä, minulla on GCU:ssä paikka neljäksi vuodeksi. Neljä vuotta aikaa, joten jos en pääsekään ensi vuonna opiskelemaan minnekään, ei ole syytä paniikkiin. Ja kielitaito on se, mitä haluan oppia. Siitä on varmasti hyötyä graafisella alalla - ja varmasti muutenkin. Skottiaksentilla pääsee pitkälle, hurray!
Tällä viikolla olen pakannut tavaroitani. Vaihdoin unelmieni valtakuntani epäkäytännölliseen pikkukoppiin. Keskimmäinen sisko sai yläkerran huoneeni ja pienin sisko taas hänen vanhan huoneensa. Tämä oli tosin oma ideani, joten en valita asiasta enempää. Mielestäni ei ole mitään järkeä jättää talon suurinta huonetta tyhjilleen vuodeksi. Otan kuitenkin osan tavaroistani mukaan, joten en tarvitse paljoa tilaa. Vain sen verran, että saan lukkokaappini johonkin ja tungettua kaiken sinne: siskoni ovat todellisia kleptomaaneja. Sekin yksi syy, miksi halusin vaihtaa huonetta, vaikka äiti ehdotti, että jättäisimme sen vain sellaisenaan. Huh, en materialistina suostu tekemään sitä rakkaille tavaroilleni.
Tekstiä alkaa pursuta sen verran, että voisin vaikka lopettaa tähän. Tietenkin aiheesta on paljon puhuttavaa, because all my life is about to change di dii. Di di diii. Se oli dramaattista musiikkia. Niin. Tulen varmaan tulevaisuudessa kirjoittamaan niin suomeksi kuin englanniksikin ja työntämään finglishiä joka paikkaan ja heittelemään lauseita suuntaan jos toiseen. Älkää antako sen häiritä. Tai jos se häiritsee, don't bother. Ja tulen luultavasti iskemään teitä lukuisilla kielioppivirheilläni. Toivottavasti englannin kielioppivirheet vähenevät ajan kanssa. Se olisi hauska huomata jälkeenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti